Sataman valot oli loistava tilaisuus

 

Sataman valot –tapahtuma syntyi hyvästä ideasta, oikeaan paikkaan ja kasvatettu hallitusti suosituksi tapahtumaksi.  Lappeenrantalaisen Jyri Hännisen aikanaan ideoima ja yhteistyössä sataman yrittäjien kanssa synnyttämä  valotapahtuma pimenevään syksyyn ei ole kaivannut tähän päivään saakka mitään suuria tähtiä esiintymislavoille, mutta täyttänyt vuosi vuodelta runsaslukuisemmin satama-alueen ja sen palvelupisteet.  Tapahtuman järjestelyvastuu oli tänä syksynä siirtynyt kaupungin Kulttuuritoimelle, mikä osti toteutuksen Taidekoulu Estradi ry:ltä.  Tuo vireä yhdistys onnistui tehtävässää yhdessä nuorten kanssa  jo ensikerrralla erinomaisesti ja osoitti samalla, että  harrastustoiminnastaan huolimatta pystyy ottamaan vastaan myös vastuullisia isojakin projekteja.  Onnistumista edesauttoi luonnollisesti myös erinomainen ilma, mikä vauhditti väen liikkeelle.  Me kaupunkilaiset saimme vaatimattomalla reilusti alle 10.000 euron panoksella erinomaisen ja viihdyttävän kohtaamistilaisuuden.  Tuolla tuskin kukaan kaipasi ”yölintuja” ja vastaavia soittamaan ja rahastamaan. Musiikkia ja tanssiesityksiä oli joka makuun.  Satamanvalojen erinomaisuudeksi katson myös sen, että siellä kohtaavat kaupunkilaiset vauvasta vaariin toisiaan.  Positiivisiin asioihin on myös  lisättävä, että tuolla ei näkynyt humalaisia, eikä järjestyshäiriöitä .  Mielestäni tälläinen ”kotikutoinen ohjelma” toimii aivan erinomaisesti tälläisessä yhden illan tapahtumassa, mikä on kohdistettu kaikille ja kaikenikäisille.  Rauhallisena tapahtumana se viehätti myös varmasti turisteja, joita paikalla oli yllättävänkin paljon liekö Baletti Gaalan ansiosta tai vastaavan. Satamaan rakennetut valotkin pääsivät myöhemmin illalla oikeuksiin.  Nuorten taidekoululaisten erilaiset ohjelmistot vetivät väkeä ja kannustushuudot olivat aitoja ja aiheellisia.  Sataman valot –tapahtuma käynnistää mukavasti syksyn toimii selvästi erinomaisena kohtaamisen idealla rauhallisena ja hallitulla markkinatoiminnalla.  Monesti pienikin voi olla kaunista ja viihdyttävää vaikka niin kovin herkästi vertaamme mitä suurta ja kallista muualla toteutetaan.  Sataman tulen ja valon juhla oli onnistunut ja varauksetta voi antaan kiitokset Taidekoulu Estradin puuhaporukalle,  innostuneille esiintyjille kuin myös muille ”lauteille” nousseille illan orkestereille.

Linnoituksen Yö jo 20. kerran

Linnoituksen Yö tapahtumaa vietettiin viikonloppuna jo 20. kerran.  Tuosta alun 4 tunnin tapahtumasta on kehkeytynyt jo 4 päivää kestävä tapahtuma. Linnoituksen Yö tapahtumaa on organisoinut eri vuosina vaihtelevalla menestyksellä yhdistykset, kaupunki ja paikalliset yritykset.   Kaikkina aikoina ylilyöntejä ja riman alituksia on tapahtunut ja palautteet sen mukaisia.  Jääkööt nämä maininnat jokaisen itsensä mietittäväksi mikä olisi se oikea tapa viettää kaupunkimme juhlapäivää!

Linnoituksen Yö oli tänä syksynä nyt jälleen Kulttuuritoimiston ”piikissä”.  Kulttuurituottajamme Helena Hokkanen oli tehnyt suuremmoisen työn pienellä budjetilla mahdollisimman kotikutoisen tapahtuman järjestämiseksi.  Hellun hyvänä tukena oli Mattilan Timo,  jolle tavaramerkki on laatu, innostus ja pyyteettömyys.  Sadepäivä pääjuhlapäivänä lauantaina teki tepposet ja laimensi luonnollisestikin tapahtuman väkimäärää ja odotettua ”Lappeenrantahenkeä”.  Rakennettu ohjelmallinen saa ainakin minulta kympin arvosanan.  Visuaalinen vaikutelma jäi hiukan haljuksi.  Linnoituksen herran tittelin osuminen Keittiömestari Ulla Liukkoselle oli osoitus, että se titteli ihan oikeesti ansaitaan.   Jätän Linnoituksen Yön arvioinnin muille ja jos jollakin on ihan konkreettisiapalautteita tai kehitysaloitteita, niin ne kannattaa ohjata Helena Hokkaselle.  Iso työ on taa takana ja uuden kehittely kannattaa aloittaa pikaisesti.  Linnoituksen Yö on vakiinnuttanut asemansa kaupunkilaisten omana juhlatapahtumana ja sitä pidetään jo itsestään selvyytenä.  Nykyisellä ohjelmistolla ja tarjonnalla Linnoituksen Yössä ei ole turisteille paljonkaan annettavaa.

Viihdyttävämpää kulttuuria pienemmillä panostuksilla

VIIHDYTTÄVÄÄ KULTUURIA PIENEMMÄLLÄ PANOSTUKSELLA

Valtakunnallinen sanomalehti Helsingin Sanomat päätti jälleen julkistaa mitä kulttuurituottaminen kuntavetoisissa teattereissa ja orkestereissa kustantaa.  En tunne olevani mikään suuri kulttuurinasiantuntija ja siksi kai hieraisinkin silmiäni kolmesti maanantaiaamuna lukiessani, että mm. jokaista maksettua Lappeenrannan kaupunginorkesterin pääsylippua tuetaan 106 eurolla.  Heti tuon luettuani katsoin paljon sitten nuo liput konserteissa kävijälle maksaa ja keskihinnaksi osoittautui 20 euroa.  Tuossa vertailussa ei ainakaan Lappeenrannan kaupunginorkesterin tarvitse hävitä tuen osuuksia sillä se yltää aivan kärkipäähän maassamme.  Liekö tuo tuki lippua kohti siitä johtuen, että siellä käy niin vähän väkeä vaiko sitten mistä?  Tuon luettuani ja nieleskeltyäni tulin vakuuttuneeksi, että ammattimainen orkesteritoiminta voisi aivan erinomaisesti olla maakunnallinen tai jopa vieläkin laajempi toiminta-alueeltaan.

Samassa kulttuuriuutisessa vertailussa oli myös teattereiden pääsylippujen tuki.  Lappeenrannan kaupunginteatterin julkinen avustus pääsylippua kohti on 59 euroa.  Aloin heti innostumaan ja totesin 2 kuukauden aikana kolmesti  käyneenä maksaneeni lipuista vain 79 euroa ja  julkisen tuen vuoksi säästänyt 177 euroa.  Tässäkään tukiviidakossa ei Lappeenrannan teatterin tarvitse hävetä.

Ehkä merkityksellisin kysymys  kuitenkin on se, että mitä tuolle panostuksellamme saamme vastiketta?  Tarjoaako oma orkesteri ja teatteri meille sellaista hengenruokaa, jota odotamme ja viihdyttää?  Vieläkö pitäisi panostaa lisää, jotta saisimme orkesterin ja teatterin vetovoimaisemmaksi ja arvostetummaksi myös valtakunnallisesti?

Monien veronmaksajien mielestä nykyisenkaltaisten laitosteattereiden ja orkestereiden aika on jo ohi tämän kokoisessa kaupungissa.  Tätä asiaa virka- ja luottamusmiesten olisikin syytä koota joukot pohtimaan ennakkoluulottomasti.  Jokin uudenlainen maailmalta hankittu toimintamalli saattaisi tuoda maakuntaamme vieläkin parempaa teatteri- ja musiikkinautintoja ja vieläpä nykyistä tuntuvasti edullisemmin.  Tällä tavoin saattaisi myös eri vapaaehtoiset toimijatahot ja ammattilaiset löytää nykyistä joustavammin toisensa ja hyödyntää keskinäistä osaamistaan.  Kulttuurikeskustelua on syytä jatkaa avoimin mielin tehokkuutta ja vielä nykyistäkin viihdyttävämpää tarjontaa lisäämällä.  Tavoitteeksi voisi asettaa vaikkapa sen, että pääsylippuja tuetaan jatkossa vain puolet nykyisestä.

Yksi iso vai paljon pieniä tapahtumia

Lappeenrannan tapahtumat ovat puhuttaneet siitä saakka kun Humppajuhlat lopetettiin.  Meillä kaikilla on vankka oma mielipide siitä mitä Lappeenrannassa pitäisi olla tarjolla omille asukkaille ja tänne tuleville.  Useat kaipaavat edelleenkin jotain massiivista tapahtumatarjontaa, mikä tunnettaisiin mielellään vaikka yli maamme rajojenkin, mutta vähintään yltäisi valtakunnalliseen tapahtumakalenteriin.  Meille monellekin riittää laaja ja laadukas pienten tapahtumien sarja läpi vuoden.  Joku haluaisi varmaankin että täällä voisi viettää rauhallista elämää ilman mitään ylimääräisiä hapeninkejä.

Suurten massatapahtumien erinomaisuus olisi luonnollisesti valtakunnallinen näkyvyys, lyhyellä aikavälillä busineksen tekeminen ja kaupungin hetkellinen täyttyminen turisteista.  Näiden heikkouksina on usein kuitenkin mainittu, erilaisten kaupungin avustusten jatkuva riittämättömyys,  hotellikapasiteetin vähäisyys, ulkopuolisten ”kuokkijoiden” mukaantulo kaupantekoon eri muodossa, järjestyshäiriöt, omien teltta ym. kaluston puuttuminen ja isot taloudelliset riskit.  Esimerkiksi näistä lähtökohdista kukin voi tehdä päätelmiä. 

Entäpä jos kaupungissamme olisi tavanomaisen viihdetarjonnan ohella vaikkapa joka kuukausi 50-100 pienempää laadukasta kulttuuri-, -liikunta ja urheilu-, kokous-ja konferenssi, näyttely- ja messutapahtumaa?  Näin löytyisi kaupungistamme jokaiselle jotakin ja tämä tunnettaisiin maassamme tapahtumien Megakaupunkina upean luontomme ja iloisten ja väkivallattomien ihmisten lisäksi. Mielestäni tämä olisi  kaupungin ja yrityselämän strateginen valinta yhdessä eri järjestäjätahojen kanssa.   Talkohenki elää vielä, mutta pelko sen loppumisesta on kuitenkin jo nyt suuri eikä sitä ainakaan lisää se, että kaupunkimme tukee ja panostaa vain suuriin hankkeisiin.  Oma kantani on luettavissa rivien välistä.  Mikä on Sinun näkemyksesi mihin  tapahtumia ja tukea pitäisi suunnata?  Kaupunkimme on nyt eurooppalaisten ulottuvilla mm. lentoliikenteen ansiosta, mutta esim. hiljaisuutta ja kiinniolevia kauppaliikkeitä ja ravintoloita viikonloppuna ei kovin moni tule katselemaan.  Keskikesällä kesä- ja heinäkuussa ei ole turisteista pulaa, mutta entä ne 10 muuta kuukautta. Prismamme ja kauppakeskukset ovat kuin pienoismalleja useimmalle tänne tuleville eurooppalaisturisteille.